Pitäjänkokouksessa 28. syyskuuta 1857 päätettiin perustaa oma lainamakasiini jokaiseen Suur-Lohtajan alueen seurakuntaan. Rakennustöihin ehtivät ensimmäisenä toholampilaiset, jotka joulukuun 20. päivänä 1857 päättivät rakentaa oman viisi syltä pitkän ja leveän makasiininsa mäntytukeista. Laareiksi kelpuutettiin kuusipuu. Makasiinin rakensi Aaprami Rauma ja se valmistui Ruuttusenkalliolle syksyksi 1858.
Makasiinin hoitajiksi valittiin kolme talonpoikaista makasiininhoitajaa, joista kukin sai avaimen. Heidän tuli kaikkien olla yhden viljatynnyrin sakon uhalla läsnä, kun makasiini aukaistaan. Viljamakasiinin johtokuntaan kuului kirjoitustaitoinen puheenjohtaja ja neljä jäsentä sekä kirjanpitäjä.
Lainamakasiinin merkitys oli erittäin suuri 1860-luvun nälkävuosina, vaikkakaan varat eivät kyenneet torjumaan puutetta, kun useita katovuosia sattui peräkkäin. Viljaa lainattiin sekä siemeneksi että syötäväksi.
Makasiinin perustaminen
Suur-Lohtajan alueella, emäseurakunnassa Lohtajalla sijainneen pitäjämakasiinin lakkauttamisen jälkeen päätettiin pitäjänkokouksessa 28. syyskuuta 1857 Ylikannuksen Jokelan talossa, että jokaiseen seurakuntaan perustetaan oma lainamaksiini, jonka peruspääomaksi tuli vanhan pitäjänmakasiinin viljasäästö.
Ensimmäiseksi ehtivät toholampilaiset, jotka joulukuun 20. päivänä 1857 päättivät rakentaa viisi syltä pitkän ja leveän makasiininsa mäntytukeista. Laareiksi kelpuutettiin kuusipuu. Makasiinin otti tehdäkseen torppari Aaprami Rauma 138 ruplan urakkasummasta. Seuraavana kesänä hankittiin rakennuksessa tarvittavat naulat ja raudat. Sepäntöistä makasiinissa luvattiin urakkamiehille leipä talosta. Makasiini valmistui Ruuttusenkallioille syksyksi 1858 ja joulukuussa Aaron Hukarille maksettiin yksi hopearupla 30 viljatynnyrin kuljettamisesta lainamakasiiniin.
Edellisenä keväänä oli vanhan pitäjänmakasiinin vilja jaettu eri seurakunnille. Toholampi sai tästä 85 tynnyriä 8,1 kappaa ruista ja 126 tynnyriä 16 kappaa ohria, joista heti lainattiin 75 tynnyriä siemenvarastosta ja 100 tynnyriä hätäapuvarastosta. Loppu varastoitiin Hukarin aittaan.
Makasiinin hoitajat
Pitäjänkokous päätti: ’Makasiiniyhdyskunta valitsee epämääräiseksi ajaksi kolme talonpoikaista makasiininhoitajaa, joista kukin saa avaimen makasiiniin’. Heidän tuli kaikkien olla yhden viljatynnyrin sakon uhalla läsnä, kun makasiini aukaistaan.
Makasiinin hallinto
Viljamakasiinin hallintoon valittiin johtokunta, johon tuli kuulua kirjoitustaitoinen puheenjohtaja ja neljä jäsentä sekä avuksi kirjanpitäjä. Hänen palkakseen määrättiin yksi kappa jokaisesta makasiinista lainatusta viljatynnyristä, joka sinne takaisin maksetaan. Johtokunnan jäsenille määrättiin palkkioksi 2 ½ kappaa ja mittamiehelle 3 kappaa jokaiselta toimituspäivältä. Lisäksi määrättiin, että jos kirjanpitäjän palkkausta lisätään, makasiinia ei voida sillä rasittaa, vaan seurakunta maksakoon sen.
Makasiinin kirjurit
Toholammin lainamakasiinin kirjuriksi valittiin itsellinen Juho Seppälä, jolta ei vaadittu takausta. Alkupalkkaa oli kaksi tynnyriä viljaa vuodessa ja velkakirjasta viisi kopeekkaa. Hänet oli ensin valittu määrättömäksi ajaksi, kuten muutkin johtokunnan jäsenet; myöhemmin hänet otettiin neljäksi vuodeksi ja palkkaa lisättiin yhdellä tynnyrillä. Vuonna 1960 palkka muutettiin ohjesäännön mukaiseksi. Tätä palkkaa Seppälä ei kuitenkaan ehtinyt nauttia, sillä hän kuoli jo seuraavan vuoden tammikuun 18. päivänä. Makasiinin tilit jäivät sekaviksi ja niissä oli koko alkuvuoden selvittämistä. Ruisvajaus johtui pappilan rukiinsiementen ottamisesta. Sen joutui pappilan omistaja selvittämään. Ohravajaus jätettiin makasiinin vahingoksi ja vapautettiin Seppälän perikunta sen maksusta. Seuraava kirjuri oli Ananias Oravala, jolta vaadittiin takaus hallussaan olevista makasiinin varoista.
Makasiinin merkitys
Lainamakasiinin merkitys on ollut erittäin suuri 1860-luvun nälkävuosina, vaikkakaan varat eivät kyenneet torjumaan puutetta, kun useita katovuosia sattui peräkkäin. Seuraavien vuosikymmenien aikana makasiineista edelleen lainattiin viljaa sekä siemeneksi että syötäväksi. Perustettiinpa vielä kaurasiemenvarastojakin.
Viljan käyttö
Vuonna 1883 toholampilaiset myivät kuusi tynnyriä jyviä saadakseen kokoon kunnan osuuden Keisari Aleksanteri II:n muistopatsashankkeeseen. Toholammilla maksettiin myös kunnallislautakunnan esimiehen ja kunnankirjurin palkka, 15 tynnyriä vuodessa, lainamakasiinin korkojyvistä, mutta kiertokoulun opettajan palkkaamiseen sieltä ei katsottu voitavan ottaa jyviä. Lainamakasiinin rahasto, yli 12 000 markkaa, jaettiin Lohtajalla vuonna 1908 koulupiirien kesken manttaalien mukaisessa suhteessa.
Lainamakasiinin lakkauttaminen
Eri seurakunnissa virinneisiin ajatuksiin lainamakasiinien lakkauttamisista kuvernööri ei kuitenkaan suostunut, joten makasiinit jäivät edelleen toimintaan itsenäisyyden ajan alkaessa. Kunnantalon pihapiirissä, Lampintie 5, 69300 Toholampi.