Kohdetietoa, Toholampi
Helsinkiläisille, miksei muillekin
Hyvä tietää Lampille tultaessa
Aika Toholammilla on sama kuin Helsingissä. Sitä tosin kuluu vähemmän, sillä matkakohteessa ei ole yhtä kiire.
Ilmasto on viileämpi mutta luultua vähemmän. Juhannus esimerkiksi ei ole niin kylmä kuin ensivaikutelman perusteella voisi olettaa – ihmiset polttavat kokkojaan vain jo pääsiäisenä.
Paikallinen ruoka tarjoaa vaihtelunhakijalle etsimisen riemua. Pitäjän perinneruuaksi on nimetty lihakeitto, toinen kokeilemisen arvoinen makuelämys on ohrajauhoista valmistettu mutti (paikkakunnalla ei puhuta pepusta). No, hyvä on: pitsaakin saa mutta vain ilman z-kirjaimia.
Kansanluonnetta ei kannata pelätä, vaikka kyse on Pohjanmaasta. Toholampi nimittäin sijaitsee keskellä Keski-Pohjanmaata eli Viulu-Pohjanmaalla, ei Puukko-Pohjanmaalla. Myös sanomiskulttuuri on erilainen kuin eteläisemmillä heimoveljillä: pitäjässä on tapana sanoa puolet siitä, mitä tarkoitetaan ja sen jälkeen pelätään, ettei toinen vain loukkaantunut. Minkä se tietysti teki. Toholampilainen on aluksi (parikymmentä vuotta) vieraille ehkä hieman varautunut mutta yrittää silti kiitettävästi olla ystävällinen. Pohjimmiltaan sitä voi ymmärtää vain toinen lamppilainen. Ja sekin väärin.
Maisemakin löytyy. Paikallisten asukkaiden ”mitä tuossa nyt” -asenteesta huolimatta Toholammin halkaiseva viljelyaukeama, jonka keskellä virtaa Lestijoki, on aiheuttanut monelle nk. elämyksen. Jokilaakso on suojeltu valtakunnallisesti arvokkaana kulttuurimaisemana, itse joki on myös yksi Suomen 100 luontohelmeä -kohteista. Lestijoen yläjuoksun erämaisemiin voi tutustua esimerkiksi vuokrakanootista.
Elinkeinorakenne on Toholammin lehmäpitäjän maineesta huolimatta monipuolinen. Alkutuotanto ja teollisuus työllistävät yhtä paljon, palvelut vähän enemmän. Pitäjässä on yhtä monta lehmää kuin asukasta, vielä selvästi yli kolme tuhatta. Asian voi aistia sopivalla tuulella ainakin keväisin.
Lampilla on kaksi valtakunnallisesti merkittävää teollisuudenalaa. Parissa vuosikymmenessä Härkänevan syrjäisellä asutuskylällä on ladot vaihdettu tehtaisiin ja vallattu elintarvikemarkkinoita. Finn Spring on pullotettujen vesien markkinajohtaja, naapurissa Leader valmistaa mm. proteiinipatukoita. Kirkonkylällä puolestaan Pramia Plastic on Suomen ainoa PET-muovipullojen uudelleenjalostaja, kyseessä on myös maan suurin tuulivoimalla tuotetulla sähköllä toimiva tehdas.
Muissa teollisuuslaitoksissaan lamppilaiset, kuten he itseään kutsuvat, valmistavat mm. puu- ja metallituotteita, voita sekä kulutusmaitotuotteita – niitä Maitokolmion.
Matkakohteen kulttuurielämä on vireää, erityisesti musiikki ja laulu soivat. Esimerkiksi pitäjän Puhallinorkesteri on kasvattanut kymmeniä soittajia maan sinfonia- ja muihin orkestereihin. Niin, että jos soittopelejä on, ne kannattaa ottaa mukaan. Ja pyörii pitäjässä myös ihan oikeat elokuvat.
Liikunnallisia aktiviteetteja hakeva hengästyy. Pitäjään mahtuvat sekä jalka- ja sulkapallo että pöytätennis ja salibandy buumit. Keskuspaikkana on hyväkuntoinen Lampin halli hyvin varusteltuine kuntosaleineen. Vilske käy myös viereisellä pesäpallokentällä sekä liikuntaradalla, jossa on vielä frisbeegolf-väylästöt ja talvella hyvät ladut. Hiihtelijöille on lisäksi Lampin erämaaladut. Ja liekö kauniimpaa pyöräilymaisemaa kuin Lestijokilaakso.
Ennen matkaa kohteen tunnelmaan voi virittyä varovasti jo Helsingissä. Toholampilaisten ymmärtämistä voi alkaa opetella vaikkapa paikkakunnalta lähtöisin olevan kirjailijan Juhani Kellosalon tuotannosta sekä kuvanveistäjä Pekka Jylhän Kekkos-monumentista ja muista töistä. Ateneumissa on myös Albert Gebhardin (viimeiseen hengenvetoon toholampilainen) teoksia. Niin, ja onhan Lintilän Mika nähty siellä ministerinäkin. Toholammilta löytyvät lisäksi mm. sellaiset paikat kuin Koskela, Maunula ja Pajamäki.
Lyhyt kielioppi: Toholampi, Toholammin, Toholammilla jne. Lamppi, Lampin, lamppilainen.